Tämä artikkeli saattaisi sopia ehkä paremmin filosofian tunnille, kuin peli blogiin, mutta tämä on silti asia johon voisi hyvinkin pureutua syvemmällekin. Sivusinkin jo internetin antamaa anonyymi suojaa ja turvaa hieman aiemmin, mutta silti hyvin pinnallisesti.
Käytännössä haluaisin kysyä, onko pelit todellisuutta? Ei, en tarkoita siinä mielessä, että Mario olisi todellinen henkilö, tai edes sitä, että sijainnit, tai tapahtumat olisivat todellisia. Paitsi että on olemassa yksi poikkeus, peli hahmot itsessään voivat hyvinkin olla todella todellisia. Tällä minä tarkoitan tietysti moninpeli otteluita, jossa kaikkia hahmoja ohjaa todellinen ihminen jossakin maan päällä.
Itse uskon, että ihmiset ovat aidompia kun heillä on internetin tarjoama anonyymi turva. Niin huonossa, kuin hyvässä. Tehdäänpä pieni mielikuva harjoitus.
Sanotaan, että joku jättää vaikkapa avaamattoman juomatölkin johonkin kadun kulmalle. Uskallan väittää, että kyseinen tölkki saisi olla paikoillaan melko kauan, ennenkuin joku korjaisi sen pois. Entäpä jos jossakin MMO:ssa joku jättää x haarniskan vaikka, joka ei välttämättä ole edes kovin arvokas. Uskallan väittää, että joku noukkisi sen ylös hyvinkin nopeaan.
Sama tapahtuu myös siinä mitä ihmiset sanovat toisistaan peleissä. Kovin helpolla mielipiteitä ei pidetä sisällä ja muutenkin luonteen piirteet tuntuvat enemmänkin voimistuvan moninpeleissä ja peleissä ylipäätänsä. Tästä syystä sanoisin, että peleissä ihmiset ovat paljon aidompia kuin tosielämässä ja tätä kautta sanoisin, että peli avatarit ovat todellisempia, kuin ihmiset joita tapaat kadulla.
Erona tietysti on, että peleissä on edelleen tuo ruutu välissä ja kaikki toiminta tapahtuu aina jonkinlaisen ohjausvälineen kautta.
Tai ehkä tämä on hieman vääristynyttä logiikkaa. Kenties minun pitäisi pikemminkin sanoa, että ihmiset ovat yleisesti aidompia mikä tahansa naamari päässä. Oli se sitten pelin tarjoama avatar, tai jokin muu.
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Kommentit (Atom)