Ken on maassa kaunehin?

Olen huomannut jotain melko kummallista nykypeleistä. Tiedän, tiedän, tämä on enemmän mielipidettä, mutta kyllä tässä tekstissä jotain perustotuuttakin löytyy, sen lupaan.

Pelit joita pelaan kaikista eniten, kaikista innokkaimmin ovat jostain syystä pelejä joilla on hieman heikompi laatuiset grafiikat kuin mitä peleissä parhaimmillaan voi olla. Onhan tähän grafiikka kuoppaan aiemminkin hautauduttu, mutta ei ikinä tässä skaalassa.


Nähkääs '95 ja aikaisin 2000 luvulla pelintekijä tiimit olivat vielä todella pieniä nykyisiin verrattuna ja samalla grafiikatkin olivat varsin yksinkertaisia. Toisaaltaan tämä samalla antoi enemmän tilaa luoda itse peliä ja sen eron kyllä huomaa kun verrataan vaikka FallOut 2:sta näihin uudempiin versioihin. Painopistettä on liikutettu todella huimalla kädellä. Isometrinen kuvakulma on tuhottu kokonaan ja niiden mukana suurin osa valikoista ja muista käyttöliittymän nappuloista. Nämä ei nyt itsessään ole niin pahoja asioita, mutta se mikä on todella paha tässä kyseisessä sarjassa on sen tarinan eteneminen.

Nähkääs siinä missä vanha FallOut 2 oli grafiikoilta TÄYSIN samanlainen kuin alkuperäinenkin niin samalla tämä tarkoitti, että kehittäjät saivat keskittyä täysin itse pelimaailmaan, eikä siihen miltä se näyttää. Tuloksena ei ollut ainoastaan laaja pelikenttä, vaan myös tarina joka saattoi mennä useita eri polkuja siitä riippuen miten pelaaja itse halusi edetä. Et halunnut auttaa jotain kylää? Voi voi, se kylä nyt sitten tuhoutui täysin sinun tekemättömyyden takia. Tämä avonaisuus teki pelistä äärimmäisen uudelleenpelattavan vaikka grafiikat olikin hieman heikkoja jo tuolloin. Uusimmassa versiossa on yksi ainoa juoni haarautuma ja sekin tapahtuu juuri ennen loppua, mikä tarkoittaa sitä, että lopputarina on melko identtinen tekipä pelaaja mitä tahansa.

Tässä onkin se avaintekijä vastuulliseen grafiikan käyttöön. On helppoa ymmärtää, että KillZonen näköistä peliä tehdessä tarvitaan melkopaljon resursseja ja miestyövoimaa sen valmistamiseen, mutta siinä samalla piilee ansa. Hetikun grafiikat alkavat jyrätä tietä muilta pelin aspekteilta, peli alkaa välittömästi kärsimään siitä. Kannattaa muistaa, että peliä ei voi hioa loputtomasti, jatkuva hiominen ja viimeistely maksaa tuhottomasti rahaa isoille yhtiöille, joka tarkoittaa sitä, että pelit halutaan ulos pois kehitystyöstä mahdollisimman nopeasti.

Tarkoittaako paremmat grafiikat automaattisesti huonompaa peliä? No ei tietenkään, moinen väitehän olisi täysin absurdia. Se mitä yritän sanoa on se, että grafiikoiden pitäisi olla vain työkalu paremman pelin tekemiseen, mutta ei pelin tarkoitus itsessään.

Assassins Creed on toinen hyvä esimerkki. Alkuperäinen peli esitti todella hienon konseptin, mutta pelimekaniikka oli hieman puutteellinen. Jatko-osa tähän näytti grafiikallisesti melkopitkälti täysin samalta kuin edellinen, mutta pelimekaniikkaa oli rukattu melko isolla kädellä parempaan suuntaan. Mitä tästä kaikesta voidaan sitten jää käteen?

Ainakin tekijöiden, siinä missä ehkä kuluttajienkin on hyvä tunnistaa grafiikat siksi mitä ne on, kuviksi. Pelaaminen, tai pelin kehittäminen pelkästään grafiikoiden vuoksi melko aina jättää todella tyhjän kuoren, joka maksoi aivan tuhottomasti molemmille. Hienoissa grafiikoissa itsessään ei ole mitään vikaa, ainakaan niinkauan kun ne eivät jyrää tieltä pelimekaniikoilta.