keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Liikunta rajoitteista menoa?

Aikaa on jälleen mennyt aika paljon siitä kun viimeksi mitään kirjoitin, mutta mitäs tuosta? Eihän tätä kukaan lue, vai? Jokatapauksessa E3 2010 tuli ja meni ja aika paljon asiaa on pureksittu eri kulmista eri tahojen toimesta ja omasta mielestäni tuo tapahtuma oli äärimmäisen mielenkiintoinen, vaikka ei ollutkaan yhtä hämmästystä herättävä kuin muinoin vuonna 2009.

Uutta tekniikkaa esiteltiin joka konsolin osastolla ja jotenkin minusta tuntuu, että yksittäisenä esittely näytteenä Nintendon 3DS vei kyllä kakun. Siis ihan vain showna. Mutta minulla on oma näkemykseni, oma mielipiteeni ja omat mieltymykseni. En ole ikinä ollut hirveä käsikonsolien ystävä. Lähinnä ne ovat toimineet täytteenä kun en ole päässyt konsolia, tai PC:tä käyttämään. Tästä syystä johtuen taitaa olla parempi etten hirveästi tuota asiaa sen enempää märehdi.

Sen siaan minua henkilökohtaisesti kiinnosti Move ja Kinect sitäkin enemmän. Noh, toinen enemmän epäilyttää ja toinen ei mielestäni näyttänyt lainkaan omaa potentiaalia vielä tänä vuonna.

Kun Kinect ensimmäisen kerran julkaistiin vuonna 2009 saimme katsella ainoastaan selvästi lavastettuja tilanteita. Toisaaltaan PS:n Move pyöri livenä ja hämmästystä herättäen jo tuolloin. Pystyin katsomaan Kinectin ensiesiintymistä lähinnä ja vain surkuhupaisin tuntein. Esitelmät olivat selvästi lavastettuja ja kaikenlisäksi todella korneja. Toisekseen sillä ei tuntunut olevan lainkaan tekemistä sen kanssa mitä todellisuudessa teet ja mitä ruudulla tapahtuu. Tästä huolimatta minusta tuntuu että Kinect saattaa sittenkin toimia joidenkin pelien kanssa. Valitettavaa vain on, että XBoxin suurin asiakas kanta on räiskintä pelien ystäviä johon systeemi ei tunnu soveltuvan oikeastaan lainkaan. Siksi minusta hieman tuntuu, että vaikka systeemi saisikin pari toimivaa peliä, se ei silti tule ikinä toimimaan käytännössä koska asiakkaat jotka olisivat kiinnostuneita saavat paljon enemmän irti Nintendon Wiistä. Tästä johtuen, vaikka laite tuntuu tänä vuonna paljon lupaavammalta, en silti usko sen saavan suurtakaan todellista suosiota.

Toinen uusi yrittäjä tällä rintamalla on Sonyn Move. Vuosi 2009:n demo oli aivan mahtava. Visuaalisesti todella tylsä, mutta se näytti todella hyvin sen järjestelmän mahdollisuudet ja potentiaalin. Tuntui, että taivas olisi rajana varsinkin kun näki miten tarkasti ohjaimen sijainti ja asento kääntyi ruudulle virtuaali maailmaan. Tänä vuonna kuitenkin meno ei ollut todellakaan niin tarkkaa. Se tosin voi myös johtua siitä, että kyseessä on täysin uusi teknologia johon pelien valmistajat eivät olleet vielä tottuneet. Uusi Tiger Woods tuntui olevan hieman todellisuutta jäljessä ja töksähtelevän toisinaan. Toisaaltaan Golfin tyylisessä pelissä tämä ei ole kovinkaan suuri haitta, mutta silti panee epäilyttämään pystyykö tuo laite todella sellaiseen tarkkuuteen kuin mitä on tähän asti annettu ymmärtää. Toisaaltaan Sorceryn demo tuntui hälventävän tämän epäilyksen sillä peli toimi todellakin todella tarkasti ja ilman että Move olisi jäänyt jälkeen liikkeissä. Vaikka peli Sorcery itsessään tuntui ihan OK ilmestykseltä, en silti voinut olla miettimättä että kyllä tuo laite pystyy paljon parempaankin. Joka tapauksessa, mikään näistä ei mielestäni ole suurin uhka Movelle.

Ei, suurin uhka tälle teknologialle on tila. Useimmat pelaajat pelaavat olohuoneessa sohvalla, tai tuolilla. Usein huoneen keskeltä löytyy jonkin lainen pöytä ja ympärillä ties mitä tekniikkaa, vaaseja, tauluja, kasveja ja muuta hömppää. Tässä on 2 vaara näkymää. Ensimmäinen on se, että pelit toimivat vain, tai toimivat parhaiten pelaajan seisoessa. Tämä ei sinänsä ole niin kamala asia, mutta parhaimmillaan peli sessiot voivat kestää useita tunteja ja siinä ajassa voi tulla helposti ikävä jotain jakkaraa. Toinen uhkatekijä tulee luonnollisesti siitä, että pelaaja yrittää tehdä väistöliikettä juurikun perheen lemmikki kävelee editse. Luonnollisesti luonnolait vaativat että pelaaja kompastuu kyseiseen kohteeseen ja lyö päänsä telkkarista lävitse. Yrittäessään nousta takaisin pystyyn saadaan tietysti enemmän vahinkoa aikaan, kun äidin rakas ruukkukasvi saa kyytiä pelästyneen lemmikin toimesta, joka luonnollisesti saa aikaan sen, että ruukussa ollut vesi leviää pitkin kalliita elektroniikka härveleitä.

Elikkä.... onkohan nuo tekniikat nyt ihan varmasti ihan loppuun asti ajateltuja? Niin tai näin, omasta mielestäni Move tuntuu omaavan suurimman potentiaalin ei ainoastaan onnistumaan teknisesti, mutta myös kaupallisesti. Siis... mikäli Wii otetaan pois laskuista luonnollisesti.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Pelien pilaajat

Omasta mielestäni pelieä sinällään ei voi panna vastuuseen mistään, jonkun tyypin tekemisistä, kasvatuksesta, tai ylipäätään mistään. Jos olet niin sekaisin, että jokin peli saa sinut vakuuttumaan siitä, että poliisin mukilointi on hyvä idea.... mahdollisuudet ovat korkeat että tuohon ajatukseen riittäisi oikeastaan mikä tahansa muukin ja pahimmassa tapauksessa nuo henkilöt kyllä kykenevät moisiin ideoihin itsekin. Ei, mitä lapset pelaavat on vanhempien vastuulla, ja jos olet äärimmäisen altis ehdotuksille, saattaa psykiatri olla parempi vaihtoehto. Pelit, eivät, ole, vastuussa.

Mutta miksi peleillä sitten on toisinaan hiemän... epämiellyttävä maine? Vastaus tähän ei ole peleissä itsessään, vaan pelaajissa itsessään. Tai ehkä sekin on hieman epäreilua, ainakin osasyy löytyy ihmisen perus psyykkeestä.

Tehdäänpä pieni testi. Kuulet uutisen, jossa kerrotaan, että 50 ihmistä on kuollut kamalassa onnettomuudessa Intian tuppukylässä. Miten liikuttunut, tai vaivautunut olet moisesta tiedosta? Useimmat, ei kovinkaan, jotkin erityisen empaattiset ihmiset saattavat hätkähtää, eikö? Noh, entä jos kyseessä olisikin sinun lemmikki lintu joka kuoli 50 vuotiaana ja jota olet hoivannut pienestä pitäen? Yhtäkkiä tunnetaso on hieman korkeampi ja erityisesti välittämisen tunne. Asia on yllättäen paljon yksityisempi. Lemmikki linnun menetys on meille traumaattisempi, kuin 50 tuntemattoman ihmisen. Tämä on yleinen fakta, joka ei pidä 100%:sti paikkaansa, mutta yleensä kuitenkin.

Testin tarkoitus oli tuoda esille se osa aivoistasi (aivoistamme) joka käsittelee 'me' ja 'he' käsitteitä. Tehdäänpä toinen esimerkki pelien maailmassa: Pelaappa jotakin lauta, tai video peliä ystäväsi tai sukulaisesi kanssa. Ehkä jotain vitsailua ja naljailua saattaa esiintyä, mutta harvoin mitään vakavampaa kuitenkaan. Nyt toista sama harjoitus netissä, pelaa jotakin peliä tuntemattoman kanssa niin että pystyt keskustelemaan tämän kanssa. Räiskintä ja autopelit ovat erityisen hyviä. Yllättäen teksti jota saattaa kuuntelemaan muistuttaa jotain... mitä tässä nyt rohkenisi sanoa. Jotain epämukavaa kuitenkin.

Tämä käyttäytyminen johtuu puhtaasti internetin luomasta anonyymi naamiosta, jonka turvin ihmiset uskaltavat kohdella muita paljon heikommin. Karman käsite ei ole internetissä niin vahva, tai ainakin niin monet uskovat.

Mitä tälle herkeämättömälle kirosanojen ja herjojen joukolle sitten voidaan tehdä? Ei paljoa valitettavasti, kaikki pelaajat ovat kuitenkin ihmisiä, vaikka kaikki ei sitä haluaisi myöntääkkään. Voimme kuitenkin toivoa, että kuten kaikki kulttuurit, myös pelikulttuuri kehittyy. Internet ja sen tuoma anonyymi suoja on kuitenkin verrattain varhaisia ja nuo kaikki kiroamiset voidaan hyvin rinnastaa alkuihmisiin, urahtelemassa luolissaan, maalailemassa luolien seinille ja mojauttaen toisiaan vuorotellen päähän nuijillaan. Joitakin edistys askeleita ollaan toki jo otettu, joitakin pelejä on jo tehty joita voisi pitää taiteena. Kulttuurina meillä pelaajilla on kuitenkin vielä pitkä matka tehtävänä, mutta se on tehtävissä.

Jos sattumalta olet pelaaja ja haluat auttaa pelikulttuurin rakentamisessa. Riittää että muistat yhden asian, kyllä se pelaaja joka sniputti sinua päähän kilometrin etäisyydeltä Modern Warfare 2:ssa on myöskin ihminen kuten sinä. Helppoa se ei aina ole, tiedän, mutta koittakaamme edes yrittää.

Onhan pelaajissa muitakin vikoja. Ylilihavuus, eristäytyneisyys... mutta tässäkin alalla ollaan tehty suuria askeleita. Vielä 80 luvulla ja 90 luvulla pelaajat olivat yksinoikeutetusti toivottomia nörttejä hyvin pitkälti. Playstationin myötä pelaajiksi on tullut ihan tavallisia kadun tallaajia ja vielä enemmän Wiin myötä. Nykyäänhän kuka tahansa voi olla pelaaja mummosta pikkutyttöön. Toisekseen, ylipainoon on kyllä olemassa hyvin helppo lääke, kyllä jokainen varmasti tietää mikä se on. Ellei, toivotan onnea elämässä.