Ken on maassa kaunehin?

Olen huomannut jotain melko kummallista nykypeleistä. Tiedän, tiedän, tämä on enemmän mielipidettä, mutta kyllä tässä tekstissä jotain perustotuuttakin löytyy, sen lupaan.

Pelit joita pelaan kaikista eniten, kaikista innokkaimmin ovat jostain syystä pelejä joilla on hieman heikompi laatuiset grafiikat kuin mitä peleissä parhaimmillaan voi olla. Onhan tähän grafiikka kuoppaan aiemminkin hautauduttu, mutta ei ikinä tässä skaalassa.


Nähkääs '95 ja aikaisin 2000 luvulla pelintekijä tiimit olivat vielä todella pieniä nykyisiin verrattuna ja samalla grafiikatkin olivat varsin yksinkertaisia. Toisaaltaan tämä samalla antoi enemmän tilaa luoda itse peliä ja sen eron kyllä huomaa kun verrataan vaikka FallOut 2:sta näihin uudempiin versioihin. Painopistettä on liikutettu todella huimalla kädellä. Isometrinen kuvakulma on tuhottu kokonaan ja niiden mukana suurin osa valikoista ja muista käyttöliittymän nappuloista. Nämä ei nyt itsessään ole niin pahoja asioita, mutta se mikä on todella paha tässä kyseisessä sarjassa on sen tarinan eteneminen.

Nähkääs siinä missä vanha FallOut 2 oli grafiikoilta TÄYSIN samanlainen kuin alkuperäinenkin niin samalla tämä tarkoitti, että kehittäjät saivat keskittyä täysin itse pelimaailmaan, eikä siihen miltä se näyttää. Tuloksena ei ollut ainoastaan laaja pelikenttä, vaan myös tarina joka saattoi mennä useita eri polkuja siitä riippuen miten pelaaja itse halusi edetä. Et halunnut auttaa jotain kylää? Voi voi, se kylä nyt sitten tuhoutui täysin sinun tekemättömyyden takia. Tämä avonaisuus teki pelistä äärimmäisen uudelleenpelattavan vaikka grafiikat olikin hieman heikkoja jo tuolloin. Uusimmassa versiossa on yksi ainoa juoni haarautuma ja sekin tapahtuu juuri ennen loppua, mikä tarkoittaa sitä, että lopputarina on melko identtinen tekipä pelaaja mitä tahansa.

Tässä onkin se avaintekijä vastuulliseen grafiikan käyttöön. On helppoa ymmärtää, että KillZonen näköistä peliä tehdessä tarvitaan melkopaljon resursseja ja miestyövoimaa sen valmistamiseen, mutta siinä samalla piilee ansa. Hetikun grafiikat alkavat jyrätä tietä muilta pelin aspekteilta, peli alkaa välittömästi kärsimään siitä. Kannattaa muistaa, että peliä ei voi hioa loputtomasti, jatkuva hiominen ja viimeistely maksaa tuhottomasti rahaa isoille yhtiöille, joka tarkoittaa sitä, että pelit halutaan ulos pois kehitystyöstä mahdollisimman nopeasti.

Tarkoittaako paremmat grafiikat automaattisesti huonompaa peliä? No ei tietenkään, moinen väitehän olisi täysin absurdia. Se mitä yritän sanoa on se, että grafiikoiden pitäisi olla vain työkalu paremman pelin tekemiseen, mutta ei pelin tarkoitus itsessään.

Assassins Creed on toinen hyvä esimerkki. Alkuperäinen peli esitti todella hienon konseptin, mutta pelimekaniikka oli hieman puutteellinen. Jatko-osa tähän näytti grafiikallisesti melkopitkälti täysin samalta kuin edellinen, mutta pelimekaniikkaa oli rukattu melko isolla kädellä parempaan suuntaan. Mitä tästä kaikesta voidaan sitten jää käteen?

Ainakin tekijöiden, siinä missä ehkä kuluttajienkin on hyvä tunnistaa grafiikat siksi mitä ne on, kuviksi. Pelaaminen, tai pelin kehittäminen pelkästään grafiikoiden vuoksi melko aina jättää todella tyhjän kuoren, joka maksoi aivan tuhottomasti molemmille. Hienoissa grafiikoissa itsessään ei ole mitään vikaa, ainakaan niinkauan kun ne eivät jyrää tieltä pelimekaniikoilta.

Valtakunta äänestä

Yksi pelien tärkeimmistä elementeistä joka ei itsessään tuo pelaajaa pelin sisälle, vaan enemmän pitää sen siellä huomaamatta kun se on toteutettu hyvin, tai rikkoo tunnelman räikyvästi ja väkivaltaisesti kun se on toteutettu huonosti on ehdottomasti ääninäyttely.

Ääninäyttelijä ei ole Suomessa kovinkaan arvostettu ammatti, eikä meillä ole rikasta menneisyyttä kunnollisesta ääninäyttelystä vielä ehtinyt kertyä. Osittain siksi, että me itse tuotamme melkoisen vähän animaatiota, tai suomenkielisiä pelejä joissa sitä vaaditaan ja kun me sitten läiskäsemme tällaisen Pixarin uusimman animaation päälle tuloksena on ainakin useimmiten ennen ollut melkoisen... epämääräistä. Toki, nykyään taso on parantunut huomattavasti, mutta tällä saralla olemme silti huomattavasti useita muita maita jäljessä.

Tietysti ulkomaillakin tavataan järkyttävän huonoa ääninäyttelyä, kuka esimerkiksi voisi unohtaa Final Fantasy 10:n nauru kohtauksen? Tietysti ymmärrän, että kaikki eivät kyseistä kohtausta tiedä, mutta silti uskon että kaikki kyllä tietävät jonkin vastaavan joko animaation, tai pelien puolelta.

Mistä tämä johtuu? Lyhyesti sanoen se johtuu suomalaisesta mediasta. Verrattuna Yhdysvaltoihin, tai Japaniin suomalaisen median asenne animaatiota kohtaan on hirvittävän naiivia siinä mielessä, että sitä pidetään tarkoitettavan vain lapsille ja että on epäsoveliasta esittää vakavia aiheita "lasten piirrettyjen" välityksellä. Tästä syystä Suomessa ei ole kattavaa ääninäyttely osaamista.

Mitä tämä tarkoittaa pelien kannalta sitten, joku voisi kysyä. Tottapuhuen, ei paljoa... vaikka suomalainen ääninäyttely nostattaisikin rimaansa korkeammalle se näkyisi silti lähinnä vain lapsille tarkoitetuissa peleissä, jos niissäkään. Tämä johtuu yksinkertaisesti pelin tuottamisen kustannuksien suhteesta potentiaalisiin voittoihin. Pelimarkkinoilla Suomi on aivan liian pieni pläntti pelitaloille jotta he sijoittaisivat omaisuuksia tähän isoimmissa titteleissään. Skandinavia sen sijaan on tarpeeksi suuri jotta lastenpeleihistä (Jotka täytyy kääntää paikalliselle kielelle joko tekstityksen, tai ääninäyttelyn avulla kohderyhmän takia) tuotettaisiin Skandinavialle tarkoitettu versio jossa on mukana useampikin kieli, mutta aina toisinaan tietysti myös pelkästään Suomelle omistettu versio, mutta tämä on enemmän poikkeus.

Tarkoittaako tämä sitten että koko Suomalainen ääninäyttely on täysin turhaa? Tällä mielipiteellä on jonkinverran oikeaa painoa siinä mielessä, että nykyinen ääninäyttelyn taso on välttävää parhaimmillaan ja surkeaa huonoimmillaan ja täysin puuttuva aikuisempaan makuun tarkoitetuista peleistä. Mutta kolikolla on silti kääntöpuoli. Juuri tällä hetkellä en haluaisi kuulla suomalaista ääntä seuraavassa Grand Theft Autossa, tai Metal Gear Solidissa ja minä en nykyisellään kykene kuvittelemaan että se olisi edes sopivaa. Mutta silti, tämä mielipide pohjautuu silti ainoastaan nykyiseen ääninäyttely tasoon ja kokemuksiin siitä aiemmin. Olisiko minulla sama mielipide mikäli taso olisi korkeampi? Refleksi vastaukseni olisi, että mielipiteeni ei muuttuisi vaikka ääninäyttelyn taso olisi parempi, Suomalainen ääninäyttely ei ole sopivaa Assassins Creedille.

Mutta eikö tuo ole väitös tietämättömyydestä? Mikäli saisimme Suomalaisen ääninäyttelyn tasoa kohotettua ja kunnioitusta kyseistä ammattia kohtaan nostettua, saattaisi se tehdä muutakin kuin mahdollisesti löytää uuden kodin videopeleissä. Se saattaisi myös samalla nostattaa kunnioitusta suomalaisessa mediassa ja kulttuurissa, mutta vastaavasti myös animaatiota kohtaan joka puolestaan tukee vahvasti pelituotantoa.

Oma mielipiteeni on vahvasti sitä mieltä, että suomalaisessa mediassa ja kulttuurissa vähätellään animaatiota ja käsitellään pelejä liian sarkastisesti. Tämä puolestaan aiheuttaa yhteisiä ongelmia Suomalaisen ääninäyttelyn saralla molemmissa vastaavasti. Ratkaisu? Lapsille, sekä aikuisille suunnattua laatu animaatiota enemmän televisioon? Ehkäpä... ehkäpä...