Pelien pilaajat

Omasta mielestäni pelieä sinällään ei voi panna vastuuseen mistään, jonkun tyypin tekemisistä, kasvatuksesta, tai ylipäätään mistään. Jos olet niin sekaisin, että jokin peli saa sinut vakuuttumaan siitä, että poliisin mukilointi on hyvä idea.... mahdollisuudet ovat korkeat että tuohon ajatukseen riittäisi oikeastaan mikä tahansa muukin ja pahimmassa tapauksessa nuo henkilöt kyllä kykenevät moisiin ideoihin itsekin. Ei, mitä lapset pelaavat on vanhempien vastuulla, ja jos olet äärimmäisen altis ehdotuksille, saattaa psykiatri olla parempi vaihtoehto. Pelit, eivät, ole, vastuussa.

Mutta miksi peleillä sitten on toisinaan hiemän... epämiellyttävä maine? Vastaus tähän ei ole peleissä itsessään, vaan pelaajissa itsessään. Tai ehkä sekin on hieman epäreilua, ainakin osasyy löytyy ihmisen perus psyykkeestä.

Tehdäänpä pieni testi. Kuulet uutisen, jossa kerrotaan, että 50 ihmistä on kuollut kamalassa onnettomuudessa Intian tuppukylässä. Miten liikuttunut, tai vaivautunut olet moisesta tiedosta? Useimmat, ei kovinkaan, jotkin erityisen empaattiset ihmiset saattavat hätkähtää, eikö? Noh, entä jos kyseessä olisikin sinun lemmikki lintu joka kuoli 50 vuotiaana ja jota olet hoivannut pienestä pitäen? Yhtäkkiä tunnetaso on hieman korkeampi ja erityisesti välittämisen tunne. Asia on yllättäen paljon yksityisempi. Lemmikki linnun menetys on meille traumaattisempi, kuin 50 tuntemattoman ihmisen. Tämä on yleinen fakta, joka ei pidä 100%:sti paikkaansa, mutta yleensä kuitenkin.

Testin tarkoitus oli tuoda esille se osa aivoistasi (aivoistamme) joka käsittelee 'me' ja 'he' käsitteitä. Tehdäänpä toinen esimerkki pelien maailmassa: Pelaappa jotakin lauta, tai video peliä ystäväsi tai sukulaisesi kanssa. Ehkä jotain vitsailua ja naljailua saattaa esiintyä, mutta harvoin mitään vakavampaa kuitenkaan. Nyt toista sama harjoitus netissä, pelaa jotakin peliä tuntemattoman kanssa niin että pystyt keskustelemaan tämän kanssa. Räiskintä ja autopelit ovat erityisen hyviä. Yllättäen teksti jota saattaa kuuntelemaan muistuttaa jotain... mitä tässä nyt rohkenisi sanoa. Jotain epämukavaa kuitenkin.

Tämä käyttäytyminen johtuu puhtaasti internetin luomasta anonyymi naamiosta, jonka turvin ihmiset uskaltavat kohdella muita paljon heikommin. Karman käsite ei ole internetissä niin vahva, tai ainakin niin monet uskovat.

Mitä tälle herkeämättömälle kirosanojen ja herjojen joukolle sitten voidaan tehdä? Ei paljoa valitettavasti, kaikki pelaajat ovat kuitenkin ihmisiä, vaikka kaikki ei sitä haluaisi myöntääkkään. Voimme kuitenkin toivoa, että kuten kaikki kulttuurit, myös pelikulttuuri kehittyy. Internet ja sen tuoma anonyymi suoja on kuitenkin verrattain varhaisia ja nuo kaikki kiroamiset voidaan hyvin rinnastaa alkuihmisiin, urahtelemassa luolissaan, maalailemassa luolien seinille ja mojauttaen toisiaan vuorotellen päähän nuijillaan. Joitakin edistys askeleita ollaan toki jo otettu, joitakin pelejä on jo tehty joita voisi pitää taiteena. Kulttuurina meillä pelaajilla on kuitenkin vielä pitkä matka tehtävänä, mutta se on tehtävissä.

Jos sattumalta olet pelaaja ja haluat auttaa pelikulttuurin rakentamisessa. Riittää että muistat yhden asian, kyllä se pelaaja joka sniputti sinua päähän kilometrin etäisyydeltä Modern Warfare 2:ssa on myöskin ihminen kuten sinä. Helppoa se ei aina ole, tiedän, mutta koittakaamme edes yrittää.

Onhan pelaajissa muitakin vikoja. Ylilihavuus, eristäytyneisyys... mutta tässäkin alalla ollaan tehty suuria askeleita. Vielä 80 luvulla ja 90 luvulla pelaajat olivat yksinoikeutetusti toivottomia nörttejä hyvin pitkälti. Playstationin myötä pelaajiksi on tullut ihan tavallisia kadun tallaajia ja vielä enemmän Wiin myötä. Nykyäänhän kuka tahansa voi olla pelaaja mummosta pikkutyttöön. Toisekseen, ylipainoon on kyllä olemassa hyvin helppo lääke, kyllä jokainen varmasti tietää mikä se on. Ellei, toivotan onnea elämässä.