Yhteisöön kuuluvuus

Yksi suurimmista aiheellisista kritiikeistä pelejä vastaan kuuluu juuri nimenomaan yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ja varsinkin syrjäytymiseen joka on nyky yhteiskunnan vakavampia ongelmia varsinkin nuorison keskuudessa. Pahimmassa tapauksessa ihmiset haukkuvat pelejä tästä ongelmasta, joka on pahempi kuin pelkkä välinpitämättömyys sillä moinen puhe ajaa resursseja, aikaa ja ajatusta aivan väärään suuntaan.

Ehkä olisi syytä aloittaa alusta ja katsoa syitä siihen miksi monet ihmiset hakevat elämäänsä sisältöä peleistä kun he eivät sitä muualta löydä. Käytän tässä artikkelissa massiiviroolipeleistä tuttua pyhää kolminaisuutta, koska ne ovat yksinkertaisia konsepteja ja valmiiksi tuttuja monille. Yhdessä toimiessaan ryhmänä nämä kolme roolia täydentävät toisiaan tavalla joka mahdollistaa mahdottomimmankin tehtävän.

Pyhä kolminaisuus:
1. Tankki, ryhmän kärjessä kulkeva hahmo jonka tarkoituksena on pitää vastustajien huomio itsessään, jotta muut ryhmän jäsenet voivat toimia vapaasti.

2. Vahingontuottaja, ryhmän keihään kärki joka tekee varsinaiset tapot ja suorittaa hallinnollisia tehtäviä. Onko muut ryhmän jäsenet turvassa? Onko vastustajilla jokin hahmo joka täytyy saada pois pelistä ensimmäisenä?

3. Parantaja, usein ryhmän takapäässä toimiva viimeinen oljenkorsi, kun tilanne on synkintäkin yötä mustempi ja taakka vuortakin raskaampi, parantajat tuovat toivottomaankin tilanteeseen uutta puhtia, toivoa ja valoa.

Kaikki kolme ovat hyvin sankarillisia rooleja ja ilman yhtä, kaksi jäljelle jäänyttä ryhmän jäsentä eivät kykene toimimaan samalla tasolla kuin aiemmin. Tämä antaa hyvin suoranaisen yhteyden sinun omalle roolille, mutta myös konkreettiselle tarkoitukselle ja merkitykselle. Mikään ei tunnu pahemmalta kuin oman joukkueen pettäminen alisuorittamisella, mutta samassa tilanteessa saattaa syntyä legendaarisia muistoja kun kaikki toivo oli jo menetetty ja vain yksi sankareista enää jäljellä, saattaa tämä yksi henkilö kantaa saavutuksillaan ryhmänsä voitokkaaseen päätökseen.

Tosielämässä asiat eivät ole näin selviä lainkaan. Ollessani varhaisteini autonkyydissä jota isäni ajoi, ymmärsin yllättäen radiota kuunnellessa, että jos minä kuolisin, samat radio ohjelmat soisivat muuttumattomina ja vain muutama ihminen edes muistaisi minun ikinä edes olleen olemassa kunnes nekin menehtyisivät jonka jälkeen historian ja yhteiskunnan kannalta minun olemassa olo on ollut täysin merkityksetön.

Kun aamulla menet töihin, saatat saada asioita aikaan, mutta hyvin harvassa ammatissa lopulta työsi lopputulos näkyy missään. Koulut ovat vieläkin pahempia. Saatat olla luokan menestyksekkäimpiä oppilaita, mutta silti syrjässä ilman palkintoa, tai huomiota. Mikä pahempaa, kun saat loistavan suorituksen aikaan, niin kenelläkään ei ole aikaa huomata sitä, tai sinun kykyä. Ulkoa opitut asiat ovat saattaneet antaa jollekin loistavat arvosanat ilman mitään oikeaa ymmärrystä ja sinun työhakemus saatetaan hylätä koska numerosi jossakin aineessa ei ollut riittävän hyvä vaikka todellisuudessa hallitsisitkin asian nykytilanteessa paremmin. Saatikka että hakemuksesi hylättäisiin vain siksi, että jollakulla on ollut huono ja kettumainen päivä ja päättää vain piruuttaan hylätä kaikki.

Tätä epäoikeudenmukaisuutta ja toivottomuuden tunnetta ihmiset pakenevat maailmaan, jossa sinun pätevyys todistetaan teoilla ja suoritusten arvo on konkreettisesti mitattavissa. Jättiläisliskot uhkaavat liskot makaavat kuolleena maassa sinun sankarillisuutesi tuloksena ja koko kansa arvostaa sinun tekojasi ja uhrauksiasi. Tällainen ympäristö luo tilanteita joissa odotusten ja vaatimusten paine tuntuu herkästi suhteettomalta verrattuna palkkioihin ja tämä saa tilanteet vaikuttamaan toivottomammilta kunnes odotukset ja haasteet ovat sellaista mittaluokkaa jota ei pysty edes kuvittelevansa pystyvän vastaamaan.

Tällaisesta noidankehästä irtipääseminen on käytännössä yhtä haastavaa kuin syvän masennuksen kanssa taisteleminen. Parasta mitä tällöin voi muistaa on se, että elämä kyllä toivottaa sinut aina tervetulleeksi, kun lopulta uskallat yrittää paikata menetettyjä suhteita, tilaisuuksia ja kokemuksia. Lopulta ihmiset ymmärtävät kun heille selostaa selkokielisesti ja tilanteet korjaavat itsensä ajan kanssa kunhan joku vain jaksaa siihen tarkoitukseen panostaa ja yrittää. On äärimmäisen epätodennäköistä, että joku ei pystyisi uudelleen liittymään oikeisiin ihmisryhmiin ja ystäviensä pariin oli tämä poissa muissa maailmoissa miten kauan tahansa. Vaikka vanhat tuttavat olisivatkin nyrpeitä, uusia suhteita pystyy aina joka elämän tilanteessa vielä uusimaan. Ainoastaan arkusta niitä ei enää pysty luomaan, tai uusimaan.

Miten tällaiseen tilanteeseen sitten on tultu?
Keskiajalla sinun tulevaisuus ja roolisi yhteisössä oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa tiedossa ja hyvin näkyvä. Mikäli synnyit suutarin lapseksi, tulevaisuutesi todennäköisesti tulisi olemaan kenkien parissa ja mikäli sinulle jotain tapahtuu, yhteisön kenkien taso laskee huomattavasti kunnes joku pystyy korvaamaan sinun työpanoksesi. Kuulostaako lainkaan tutulta? Ihmisen psyyke on kehittynyt pienissä ja yksinkertaisessa yhteisössä joissa työpanos on näkyvä ja tuntuva. Ei ole siis ihme, että pelikokemukset jotka vetoavat juuri näihin tunteisiin ovat suosittuja ja myös suosittuja niille jotka eivät tunne omaa paikkaansa maailmassa, tai eivät tiedä mitä heille tulee tapahtumaan. Onko siis ihme, että juuri nuoriso kärsii tästä eniten? Kun koulutusta vastaavaa työpaikkaa on usein todella vaikea saada ja silloinkin työn panos on harvoin näkyvä. Ei ole mielestäni lainkaan ihme, että tällaisista tilanteista kärsivät ihmiset hakisivat parempaa tilaa ja paikkaa pelien maailmasta.

Tärkeintä on kuitenkin aina muistaa, jos löydät itsesi näistä noidankehistä, että maailma ja elämä kyllä toivottaa sinut tervetulleeksi takaisin, kun olet siihen itse valmis astumaan takaisin.