Pelien olemus

Aika monet ihmiset tuovat esille argumentin, että pelit ovat vain ja ainoastaan ajan haaskausta. Toiset sanovat, että ihmiset ainoastaan käyttävät pelejä vaihtoehtoisena eskapismi välineenä. Kevyimmilläänkin usein sanotaan, että pelejä ei voi mitenkään kutsu edes taiteeksi.

Osittain noista osa on tottakin, mutta hyvin paljon tuosta on vain ja ainoastaan karkeaa yleistämistä. Yhtä asiaa ei parane missään nimessä unohtaa ja se on se, että pelit ovat vähintäänkin osa ihmis kulttuuria ja on ollut jo vuosi satoja. Siitä ei varmastikkaan tarvitse riidellä kenenkään kanssa, videopelit ovat kulttuuria. Kysymys tuleekin siitä, että mihin se sijoittuu meidän elämässä.

Jotkut ihmiset pakenevat todellisuutta pelien fantasia maailmoihin, mutta onko se väärin? Tekeväthän useat niin elokuvien, kirjojen ja päihteiden kanssa, kuten oluen. Ei, selvästikkään ongelma ei piilene tuolla, mutta se johdattaa hieman jäljille. Pelaamisen haittapuoli on sellainen asia, joka tulee hieman jokaikisen asian kanssa. Nimittäin riippuvuus ja pakkomielteisyys. Pelejä ei kuitenkaan voi tästä syyttää, sillä tällaiseten mielihäiriöiden syynä harvoin ovat itse pelit. Pelit ovat yleensä vain jonkin pahemman seuraus, tai oire. Varsinainen syy voi olla taloudelliset ongelmat, masennus, syrjäytyminen, tai kiusaus.

Uskon, että tämän takia pelejä ei ole vielä yleisesti hyväksytty taiteeksi, mutta olen aivan täysin varma, että tulevaisuudessa pelejä pidetään yleisestikin taiteena. Minä pidän pelejä henkilökohtaisesti jo nyt taiteena.

Minun argumenttini pohjautuu loogisuuteen. Pelin valmistuksessa todellisuudessa tuottajat lämäyttävät eri taidelajeja yhteen, koodaavat ohjaus järjestelmän ja tuloksena on peli. Näihin kuuluu musiikki soundtrackien teon yhteydessä, maalaus ja piirtäminen hahmojen ja tilojen luonnostelussa ja mallennuksessa, teatteri / näytelmät liikkeenkaappausten otossa, kirjallisuus juonen tapahtumien ja dialogia luodessa, sekä elokuvat kun itse kohtauksessa valitaan kamera kulmat, valo efektit, ääni efektit ja muut. Nämä ovat kaikki itsenäisenä sellaista mitä yleisesti pidetään taiteena, mutta kun ne lyödään yhteen peliksi, jotkut lakkaavat kutsumasta sitä taiteeksi. Kun taas otetaan kuvakaappaus, tai tehdään filmi peliä käyttäen voivat jotkut jälleen sanoa sitä taiteeksi.

Olisin todella ihastunut, mikäli joku voisi ystävällisesti kertoa, miksi kokonaisuus useasta taideteoksesta ei ole enää taidetta? Mutta kun siitä revitään osia irti, nämä osaset ovat jälleen. Minusta tuo on täysin järjen vastaista.

Okei, omasta mielestäni pelit ovat siis taidetta, mutta ovatko ne 'hyvää' taidetta? Pelkään, että suurimmaksi osaksi ei. Juonet ovat usein mitäänsanomattomia ja hyvin tyhjiä. Pahimmat esimerkit näistä ovat urheilu pelit ja First Person Shooter tapaiset räiskinnät. Näitiä voi harvoin edes hyvällä tahdollakaan sanoa hyväksi taiteeksi. Eikä tuo termi oikein sovi liian usein muillakaan peli tyypeillä, joitakin poikkeuksia silti on, mutta se ei silti kiistä sitä totuutta, että valta osa peleistä on hyvällä tahdollakin surkeaa taidetta.

Pelin tekijää ei oikein voi tästä syyttää, sillä heillä on hyvin tiukat budjetit ja markkina säännöt ovat sellaisia, että sitä tehdään mikä myy. Tällä hetkellä ulkona on valtava määrä ihmisiä jotka ovat hyvin nälkäisiä hyville, hyvin kirjoitetuille ja toteutetuille peleille, mutta juuri tästä johtuen hetikun joku tekee edes puolittain tyylikkään teoksen kansa pitää sitä kuin kyljyksenä ja tästä johtuen firmat ja tuottajat katsovat lukuja ja näkevät, että rahaa tulee paremmin tuotanto kuluihin nähden, kun ei panosteta kirjoitukseen ja dialogiin niin paljoa.

Tässä sitä siis ollaan melko vaikeassa noidan kehässä... ihmiset ostavat korkeintaan puoli hyvin kirjoitettuja teoksia, koska valinnan varaa ei juurikaan ole ja tuottajat / kustantajat eivät halua tehdä korkea laatuista kirjoitusta, koska sellainen harvoin vetää ihmisiä tarpeeksi, joten he tekevät toisenpuoli taiteellisen luun ja viskaavat sen nälkäiseen koiralaumaan.

Tästä voitaisiin päästä irti, kun pelaajat itse alkavat ostaa sisällön, ei grafiikan tai veren mukaan, tai kun jokin pelintekijä alkaa tuottamaan ainoastaan oikeasti korkealaatuisia nimikkeitä jotka myös myyvät. Historiassa näin ei kuitenkaan ole vielä käynyt, yleensä korkea laatuiset teokset löytää yleisön liian myöhään, jolloin kaikki ostokset tehdään käytettyinä, jolloin itse tuottajat ei hyödy nousevasta suosiosta mitään.

Tiivistettynä, kyllä, pelit ovat mielestäni jo nyt taidetta, mutta parantamisen varaa on vielä ja paljon. Ei pelkästään pelin tekijöillä, mutta myös itse pelaajilla. Tästä aiheesta minun kait pitäisi seuraavaksi kirjoittaa.