Elämän tarkoitus

Tiedän, tämä kysymys on PALJON laajempi kuin pelit, mutta kuten edellisissä artikkelissa tulin maininneeksi, pelit ovat jo tiukasti juurtuneet ihmiskunnan kulttuuriin ja kun kulttuurista puhutaan tarpeeksi laajalla skaalalla tulee kyseinen väistämättä vastaan. Tämän tekstiseinän tarkoituksena on valaista missä MINÄ näen pelien sijaitsevan kyseisessä kysymyksessä.

Sutaisin aihetta jo aiemmassa artikkelissa (Jota tässä blogissa ei tulla ikinä näkemään) nimeltä Patriootit ja Elämä (Viitaten MGS:n salaryhmään). Tämä artikkeli on jatkoa tuosta / syventyvä / paranneltu versio ja tästä syystä sitä ei täällä tule näkymään.

Tulinpahan ihan mielenkiinnon vuoksi hakeneeksi mistä kaikesta Suomessa peli kulttuurista (Huom, ei peleistä itsestään) ylipäätä puhutaan. Harmikseni huomasin, että tämä aihe jäi bloggaajien ja asiasta tietämättömien puuhaksi. Kaikista yleisin kommentti / argumentti jonka näin, oli että pelaaminen olisi "turhaa".

Laitetaanpa nyt siis asiat kerralla järjestykseen ja oikein kunnolla. Ensin olisi ehkä syytä selvittää mitä minä tarkoitan "elämän tarkoituksella" tässä artikkelissa. Tässä artikkelissa puhun vain ja ainoastaan tarkoituksen henkilökohtaisella tasolla enkä lainkaan siitä, että mikä on elämän tarkoitus olisi minkään laajemman yhdyskunnan kannalta. Ainoastaan henkilökohtaisella tasolla.

Uskon, että suurin osa ihmisistä ei elä tehdäkseen töitä, vaan tekee töitä elääkseen. Tämän seurauksena kaikki mitä teet sen eteen, että pääset "hyviin töihin" on turhaa (Turhalla tarkoittaen kaikkea mikä ei aja yksityisen henkilön elämän tarkoituksen mukaisia asioita) mukaanlukien useimmiten kaikki koulut, koulutukset ja tutkinnot. Tiedän, tämä kuulostaa älyttömältä, mutta pysykää mukana loppuun saakka ja EHKÄ minun ajatus vielä aukenee.

Kun poimitaan asioita jotka ovat yksityisen henkilön elämän tarkoituksen mukaisia asioita, niin nämä kaikki asiat ovat päällimmäisenä mielessä jokaisen kuolinpedissä muistoina. Yksityisen henkilön elämän tarkoitus on ne asiat, jotka ovat tälle henkilölle kaikkein tärkeimmät, eniten mieluisia, tai voimakkaimpia tunteita herättäviä asioita.

Tässä vaiheessa kukaan ei rupea nipottamaan siitä onko tuon henkilön kaikki muistot, saavutukset, tunteelliset huippu ja alemmuus hetket tapahtumia jotka tapahtui oikeassa elämässä vai ei.

Kuvittele jos vaikka sisaruksesi olisi kuolemassa ja hän mainitsee, että hänelle tärkeimpiä hetkiä elämässä oli jokin hetki pelissä. Oli se sitten yksin, tai moninpelissä, sillä ei ole merkitystä. Pystyisitkö todella sanomaan tuolle henkilölle, että hänen tunteella / muistolla ei ole merkitystä, koska peleillä ei ole merkitystä?

Tunne elämä, kokemukset ja hyvän olon tunteet ovat elämässä tärkeimpiä. Ei se, että tienaa hirveästi ja omistaa roinaa, et sinä sitä roinaa pysty kuollessasi hirveästi hivelemään, mutta muistoja kyllä ainakin hetken aikaa.

Mutta ei pelien paikka elämässä rajoitu pelkästään muistoihin. Kyllä, peleillä on luontaisena fyysisen liikkumisen vähyys, mutta hyvänä puolena (Jotka ihmiset niin innokkaasti jättävät mainitsematta) on, että mentaaliset ja henkiset kyvyt paranevat. Englannin kielen sujuva osaaminen on lähes pakollista pelaajille, onko tämä haitallista itse elämälle? Tunteiden käsittely on pakollista pelaajille, onko tämä haitallista elämässä oikeissa tilanteissa? Jotkin pelit vaativat hallinnollisia, johtamis ja kommunikaatio kykyjä. Onko näiden harjoittelu turhaa tosi elämässä? Entä historia, jota myös tehokkaasti oppii pelien kautta?

Tässä hieman esimerkkejä yksittäisistä peleistä:

Gran Turismo, ajosimulaattori.
Tuskin kenestäkään 'Häkkistä' tulee ajotaitojen suhteen pelkästään tätä pelaamalla, mutta ihan varmasti tämän pelaaminen kehittää auton ajamiseen vaadittavia taitoja. Ellei muuta niin ainakin ajamiseen vaadittavia periaatteita.

Romance of the Three Kingdoms, historiallinen vuoropohjainen strategia peli.
Koska peli sijoittuu keskelle oikeaa historiallista aika kautta ja pyrkii hyvin tarkasti kuvastamaan ajan tapahtumia, peli soveltuu mainiosti historian tiedon kartuttamiseen. Olet johtajana tapahtumien keskellä ja joudut itse tasapainottelemaan käskyläisten ja resurssien kanssa.

Metal Gear Solid sarja, taktinen hiiviskely.
Tämä pelisarja keskittyy paljon ihmiskunnan filosofisiin, moraalisiin ja myös raadollisiin kysymyksiin. Henkilökohtaisesti tämä pelisarja tarjosi minulle äärimmäisen arvokkaita ja ennenkaikkea voimakkaita tunteita, ajatuksia ja filosofisia näkemyksiä, joiden osittaisena seurauksena kirjoitan tätäkin artikkelia.

Melkeinpä mikä tahansa MMORPG, jossa pystyy perustamaan omia klaaneja / yhteisöjä.
Tällaista lähemmäksi ei yksinkertaisesti voi päästä johtamisen, kommunikaation, tai organisoinnin harjoittelua. Mikäli johdat, tai olet yksi yhteisön, klaanin tai minkä hyvänsä upseereista, sinun on pakko harjoittaa näitä taitoja sillä vastapuolella on AINA oikea ihminen, oikeilla ongelmilla, vaateilla ja tunteilla. Luontaiset johtajan taidot tulevat hyvin nopeasti esille.

Haluan ehdottomasti kuulla, mikäli joku tämänkin luettuaan pystyy mitenkään sanomaan, että pelit olisi haaskuuta, tai arvottomia, tai on kysymyksiä artikkelin suhteen. Haluan ehdottomasti selventää näkemykseni tämän asian suhteen kaikille.

Yksi asia on kuitenkin hyvä muistaa. En missään nimessä aio väittää, että ainoastaan peleillä olisi merkitystä, tai että olisi edes se merkityksellisin. Tämä olisi mahdotonta, sillä puhuin pelkästään yksityisellä tasolla ja jokaiselle ihmiselle eri asiat ovat eri arvoisia. Yksi asia kuitenkin mielestäni on tärkeää muistaa.

Sillä ei ole merkitystä onko muistot, ajatukset, tai tunteet peräisin todellisesta elämästä. Ainoastaan sillä on merkitystä mitä ne sisältävät. Peleistä saatava ajatus ei välttämättä ole väärä sen takia, että se on pelistä.