Tämän kertainen konsolisota on aika mielenkiintoinen verrattaessa 90-luvun vastaavaan. Silloin Sega tunnetusti mainosti jenkeissä lauseella "Sega does what Nintendon't." Niille, jotka eivät englantia kovin hyvin tunne sanottakoon että kyseessä on sanaleikki joka sanoo "Sega tekee mitä Nintendo ei." Nykyäänhän moinen lausahdus missään mainoksessa olisi melkeinpä jopa skandaalinomaista.
Joka tapauksessa jotenkin olen saanut tunteen tuota aikaa katsellessa, että konsolien tekijät olivat paljon aggressiivisempia, kuin mitä he ovat tänään. Nykyään jos aloittaa keskustelun itse pelaajien kesken, niin he alkavat riitelemään näiden yhtiöiden puolesta. Ja se on yleensä melko ilkeää katseltavaa. Mistä ihmeestä tämä älytön hyökkääväisyys pelaajien kesken oikein johtuu?
Itseasiassa... se ei ole pelkästään pelaajien kesken. Tätä näkee paljon myös silloin, kun joku yrittää sanoa mitään vähänkään puoli negatiivista peleistä, tai pelaamisesta. Reaktio on välitön ja erittäin voimakas.
Minkä ihmeen takia pelaajien pitää reagoida kaikkeen niin raadollisesti? Eikö se lopulta johda juuri päinvastaiseen johtopäätökseen, kuin mitä tällä haetaan? On toki totta, että peleistä ja pelaajista sanotaan paljon asioita jotka eivät käytännössä ole koskaan ollut totta ja se suututtaa, toki. Mutta asia on eri, kun esitetään asiallista kritiikkiä asiallisesti. Eikä sen välttämättä tarvitse olla edes kritiikkiä. Vähän aika sitten eräs elokuva puolella oleva vaikuttava tekijä (Rogert Ebert, jos välttämättä haluatte tietää) hutaisi puoli huolimattomasti ilmaan lauseen "Pelit eivät ikinä voi olla taidetta." Tämä aiheutti pelaajissa aivan julmetun reaktion ja Ebert hukkui asiallisiin ja asiattomiin viesteihin.
Itseasiassa... tätä ei tapahdu ainoastaan pelaajien kesken. Mikäli katsoitte viime artikkelini videon, niin huomaatte että pelejä / pelaajia edustava taholla välähti kaikki hälytys sireenit ja vilkut päälle kun tämän vastapuoli alkoi edes vihjaista että pelialalla on parantamisen varaa joissakin alueissa. Tästä johtuen hänen vastalauseensa tuli esille melkoisella negatiivisella ja melkeinpä agressiivisella voimalla ajoittain.
En sano, etteikö muualla maailmalla olisi vielä paljon opittavaa peleistä ja pelaajista. Mutta samalla jos me halutaan että meitä kunnioitetaan ja ehkäpä joskus jonakin päivänä pelejäkin pidettäisiin taidemuotona. Toisinsanoen, pelimaailmalla on toki vielä paljon parantamisen varaa, mutta kaikkista eniten parantamisen varaa on meillä pelaajilla itsellämme sen suhteen miten me esitämme peli kulttuuria muille.
Me haluamme osoittaa että pelaaminen ei osoita ylimääräistä agressiivisuutta... mutta jos kaikki pelaajat ragoivat pieneenkin kritiikkiin, kuin vihainen apinalauma... tuota väitettä voi olla todella vaikea kumota ja tämän seurauksena pelien arvostus ihmiskunnassa tulee jäämään pieneksi siihen nähden mitä se voi olla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti